sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Olli ja Merja Rehn kunniavieraina Olkkolan koulun itsenäisyyspäiväjuhlissa 5.12.2014

Olli ja Merja Rehn vierailivat Olkkolan koulun itsenäisyyspäiväjuhlissa 5.12.2014. Olli Rehn piti juhlissa alla olevan juhlapuheen. Suuret kiitokset Rehnin pariskunnalle vierailusta koulullamme!


Hyvät Olkkolan koulun oppilaat ja opettajat, arvoisat vanhemmat ja kyläläiset, muut mikkeliläiset, hyvät ystävät
Kiitos kutsusta tänne Olkkolan koululle juhlimaan Suomen itsenäisyyttä – kotikonnuille ja sukujuurilleni. On hieno suomalainen perinne, että kallisarvoista itsenäisyyttämme juhlistetaan tällä tavalla kaikissa Suomen kouluissa – usein koruttomasti, mutta asiankuuluvan arvokkaasti.
Kiitos teille, oppilaat, hienoista esityksistä ja komeasta laulusta. Niissä kiteytyi hienolla tavalla se, mitä itsenäisyys tänä päivänä merkitsee: mahdollisuutta elää rauhassa omassa maassaan, arvostaa sinisiä järviä ja valkoisia hankia, mahdollisuus oppia uusia asioita joka päivä.
Enkä sano pelkästään itsenäisyyspäivän juhlapuheen vuoksi, että teissä hyvät oppilaat on Suomen tulevaisuus. Vaikka ette sitä ehkä päivittäisessä koulutyössänne tulekaan miettineeksi, on hyvä muistaa, että osaamisessa ja koulutuksessa on Suomen suurin vahvuus. Osaaminen paitsi omaksi myös yhteiseksi hyväksi. Siihen meidän hyvinvointimme ja pärjäämisemme kansakuntana pitkälti nojaa. Kun teidän laillanne kävin ensimmäisiä vuosia koulua Mikkelin keskuskansakoulussa eli nykyisessä päämajakoulussa vain joitakin vuosia sitten noin vuonna 1970, Suomen selviytymistarina talvi- ja jatkosodassa tuntui päämajakaupungissa käsin kosketeltavan todelliselta. Kulutin kaksi vuotta pulpettia luokassa, joka oli ollut kenraali Aksel Airon, talvi- ja jatkosodan ajan Suomen armeijan operatiivisen osaston päällikön, työhuone. Kesällä 1970 koulussamme filmattiin Päämaja-elokuva. Suomen historia suorastaan tihkui Mikkelin kaduilta ja koulumme seinistä.
Ehkä tämä selittää minunkin elinikäistä harrastustani Suomen historiaan ja turvallisuuteen. Siitä kumpuaa näkemykseni siitä, että Suomen pitkä linja on ja pitää olla sitoutuminen eurooppalaiseen yhdentymiskehitykseen. Ei EU:n keltaisten tähtien, vaan rauhan, vapauden ja kansanvallan arvojen vuoksi. Ukrainan kriisi ja Venäjän voimapolitiikka muistuttavat tästä EU:n perustehtävästä, joka on rauhan ja turvallisuuden ankkuroiminen aiemmin sotaisaan maanosaamme.
Samana vuonna 1970 Yleisradio esitti Väinö Linnan kansalliseepoksen Täällä Pohjantähden alla, joka tarjosi suomalaisille kansakuntana historiallista psykoterapiaa. Siinä missä kenraali Aksel Airo ajoi pohtimaan Suomen turvallisuutta, pakotti Pentinkulman torppari ja epäonninen punapäällikkö Akseli Koskela kovine kohtaloineen punnitsemaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja kansanvallan merkitystä.
Luin Linnan kolmiosaisen kirjasarjan läpi pikavauhtia, mitä helpotti Mikkelin kouluissa vielä silloin sovellettu vuorolukujärjestelmä, joka oli sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien ja koulujen tilanahtauden perintöä. Koulukaverini Siekkilästä olivat eri kouluvuorossa, joten sain viihtyä aamupäivät yksinäni ja kulutin aikaa ahmimalla historiaa. – Suosittelen teillekin! Aina se Angry Birdin tai PlayStationin voittaa, uskokaa pois! Väinö Linna lienee osasyy siihen, että koen tärkeäksi puolustaa suomalaista kansanvaltaa ja eurooppalaista demokratiaa.
Nämä 1970-luvun alun Mikkelin eväät eivät ole vanhentuneita. Kahden Akselin oppeja on se, että ilman uskottavaa kansallista puolustusta ja maanpuolustustahtoa Suomi ei pysty turvaamaan itsenäisyyttään. Mutta niin on myös se, että ilman oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja vahvaa yhteishenkeä ei pieni kansankunta pärjää tässä kovassa maailmassa.
* * *
Hyvät ystävät,
Olkkola ja vieressä sijaitseva Porrassalmi on osaltaan ollut Suomen historian ja silloisen maailmanpolitiikankin pyörteissä. Vuonna 1789 käyty Porrassalmen taistelu oli osa heikentyvän Ruotsin ja voimistuvan Venäjän välistä mittelöä, jossa Suomi ja Savo joutuivat sotatantereeksi. Meille oli tärkeää, että savolaiset puolustivat vapautta ja länsimaista oikeuskäsitystä, vaikka ei Ruotsi Suomen turvallisuudesta pystynytkään huolta kantamaan, kuten ei myöhemminkään.
Tuossa taistelussa oli Savon Prikaatin joukoissa rivisotilaana mukana eräs Mikko Gren, josta sittemmin vääntyi Rehn. Tämä on yksi niitä monia savolaisia sotilasnimiä, kuten Berg, Lund, Lustig, Hurtig, joita ruotsalaiset upseerit ruotusotilaille antoivat. Meidän alkuperäinen sukunimemme Syrjäläinen oli kieltämättä aika vaikea ääntää ruotsinkielisille upseerille! Vähän myöhemmin isäni suku asettui ensin toimihenkilöammattiin Ristiinan kirkon suntio-torppariksi ja pari polvea myöhemmin maataloustöihin Lenjuksen tilalle torppariksi.
Haluankin lämpimästi kiittää Lenjuksen tilan nykyistä isäntää Petri Pekosta tämän tilaisuuden junailuista. Meidän sukumme ovat kohdanneet senkin jälkeen. Dosentti Osmo oli koulutoverini Mikkelin Yhteiskoulussa. Osmon ja Petri isä, viime vuonna yli 90-vuotiaana menehtynyt Esko Pekonen, oli Tali-Ihantalassa nuorena vänrikkinä ja joukkueenjohtajana haavoittunut sotaveteraani japitkäaikainen mikkeliläinen vaikuttaja, joka johti Mikkelin maalaiskuntaa puolisen vuosisataa. Esko Pekonen on kertonut vuoden 1918 tapahtumista, että Lenjuksessa torppari ”vanha Rehn” toppuutteli kapinaintoa, jota myös eteläsavolaisen maaseutuväen keskuudessa esiintyi. Tästä on ehkä jäänyt jotain minullekin varteen eurooppalaisen sillanrakentajan ja sovittelijan tehtäviin, joita olen joutunut hoitamaan Balkanilla, Turkissa ja muissakin ympyröissä.
Kulttuuriakin harrastettiin. Isoäitini Amanda lauloi perimätiedon mukaan Olkkolan koululla äitienpäiväkuorossa vuonna 1927.
Täällä Olkkolan koululla on sankarivainajien laatassa myös Rehn-niminen mies. Setäni Viljo Rehn kaatui 21-vuotiaana jatkosodassa Karjalan rintamalla, Syvärillä. Viljo oli muuten Esko Pekosen luokkatoveri ja taisivat he käydä yhdessä myös suojeluskunnan harjoituksissa.
Yksi sodan kohtaloita oli se, että isäni Tauno jäi 12-vuotiaana orvoksi, kun hän oli sodan alla ensin menettänyt vanhempansa ja sitten huoltajaksi määrätyn vanhemman Viljo-veljensä. Tanun taival vei ensin huutolaispojaksi ja pian kaupunkiin töihin, joita hän sitten kyllä sitkeästi tekikin aina vuoteen 2005 saakka.
Vanhimman veljen kaatuminen hitsasi yhteen perheen viisi alaikäistä sisarusta loppuelämäksi ihailtavalla tavalla, joka on heijastunut meidän serkustenkin sukupolveen asti. Se merkitsi vastuuta itsestä, välittämistä muista ja vahvaa yhteen hiileen puhaltamista.
”Kaveria ei jätetä” ei ollut vain iskulause, vaan ajan henki sodan aikana ja myös jälleenrakennuksen oloissa. Suomalaisen yhteiskunnan rakentamisen ohjeeksi se on edelleen pätevä, mitä sopii itsenäisyyspäivänä korostaa.
Hyvät ystävät,
Itsenäisyyspäivänä tulee kuluneeksi 75 vuotta Tolvajärven ja Ägläjärven taisteluista. Itsenäisyytemme ja siihen nojaavien kansanvaltaisten perusarvojen puolustamiseksi suomalaiset sotilaat olivat ryhmittyneet itärajalle itsenäisyyspäivänä 1939.
Suomalaisen yhteiskunnan vahvasti omaksumien perusajatusten puolustamisesta ja itsenäisyysajattelun käytäntöön soveltamisesta syntyi Talvisodan ihme.
Itsenäisyyden säilyminen antoi omalta osaltaan mahdollisuuden muille pienemmille ihmeille, joita Suomessa on kyetty matkan varrella rakentamaan. Karjalaisten asuttaminen onnistuneesti oli niistä ensimmäinen. Talouden nopea kasvu puolestaan synnytti vaurauden, jolle rakennettiin pohjoismainen hyvinvointivaltio ja laajennettiin sivistyksen ja koulutuksen perustaa. Tällainen tasavaltainen elämänmuoto ja yhteiskuntarauha eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niiden saavuttamiseksi on pitänyt tehdä työtä ja käyttää järkeä.
Juurilta on katsottava tulevaisuuteen. Vuoden 2014 Itsenäisyyspäivän tunnelmissa olemme juuri nyt tärkeässä murrosvaiheessa. Kansallisen menestystarinamme jatkuminen on epävarmempaa kuin pitkään aikaan.
Vaikeuksiin ei ole osattu vastata päättäväisyydellä. Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on hiipinyt epävarmuus ja itseluottamuksen puute.
Työttömyyden lisääntyminen, julkisen velan kasvu ja poliittisen päätöksenteon vaikeudet ovat harmaannuttaneet suomalaisten tulevaisuuden kuvaa.
Kansalaisten keskuudessa on kuitenkin virinnyt myönteinen odotus paremmasta. Katseet kohdistuvat etenkin teihin nuoriin. Yrittäminen ja työn tekemisen tahto ja halu ovat viriämässä. Luottamus siihen, että Suomen vaikeudet voidaan voittaa omin toimin, on edelleen olemassa.
Kannustava ja velvoittava ilmapiiri on tarpeen seuraavien vuosien aikana, jolloin Suomi jälleen ottaa mittaa itsestään ja itsenäisyydestään.
Siinä on haastetta meille kaikille, nuoremmille, keski-ikäisemmille ja vanhemmillekin.
Näillä sanoilla toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää!

tiistai 30. syyskuuta 2014

OLKKOLAN KOULU   YLE 2 URHEILUVIIKONLOPUSSA 28.9.2014

Oheisen linkin takaa pääset katsomaan Yleisradion 10.9. Olkkolan koulussa kuvaamaa videota täydellisestä liikuntakuukaudesta.

http://areena.yle.fi/tv/2357299

torstai 25. syyskuuta 2014

Moision koulun 4. ja 5. luokan vierailu Olkkolassa

24.9.2014

Koulu alkoi keskiviikkona odottavin tuntein. Moision koulusta oli ilmoitettu, että pyöräilymatka Olkkolaa kohti oli aloitettu. Moision ja Olkkolan koulun välillä on aikaisemminkin tehty vierailuja ja viime vuonna vierailua varten tehty lippunauha viriteltiin koulun pihalle tervetulotoivotukseksi. Tänä vuonna vierailijat tulivat pelaamaan Olkkolan koululaisten kanssa erilaisia pelejä, kuten norsu- ja jalkapalloa ja kokeilemaan frisbeegolfia. Kylmä sää sai oppilaat lämmittelemään tanssimalla jo ennen moisiolaisten saapumista.


Pian Moision koululaisten pyöräsaattue alkoi kääntyä koulun hiekkatielle ja heidän saapuessa yläpihalle kajahti Olkkolan väen suusta iloinen tervetulohuudahdus.




Kaikki oppilaat jaettiin neljään ryhmään ja jokainen ryhmä lähti eri toimintapisteille. Pisteitä olivat frisbeegolfrata, norsupallo-peli alapihan hiekkakentällä, tekonurmikentällä oli temppurata, sählykenttä ja tennis- ja sulkapalloverkot. Yläpihalla pelattiin koripalloa, polttopalloa ja testattiin kiipeilytelinettä.






Moision koulun oppilaat innostuivat leikeistä heti.
”On kivaa vierailla Olkkolan koululla” sanoo viidesluokkalainen Linnea. Hän kertoo kaverinsa Seljan kanssa parhaan pisteen olleen polttopallopeli.

Frisbeegolf keräsi monien oppilaiden suosion. Mutah ja Tahi sanoivat sen olleen ehdottomasti paras piste. He kokeilivat lajia ensimmäistä kertaa, mutta haluavat kokeilla uudestaan.

Mutah ja Tahi


Kaikilla pisteillä pelaaminen oli iloista ja kaikilla oli hauskaa. Monien Moision koululaisten mielestä olisi kivaa tulla vierailemaan Olkkolaan uudestaan. Pyöräily kylmässä säässä ei ollut kuitenkaan kovin mukavaa.


Oona, Essi ja Millamari pelaamassa frisbeegolfia

Moision koululaiset saivat myös syödä Olkkolassa ja ruoka maittoi kaikille hyvin.


Kuvaajina ja kirjoittajina toimineet TET-harjoittelijat Jenna Krakau ja Edvin Ehrnrooth.






perjantai 19. syyskuuta 2014

Vanhalan koulun vierailu

Täydellinen liikuntakuukausi toi Vanhalan koulun vierailulle 15.9. Koulun kentät ja frisbeegolf -rata olivat ahkerassa käytössä.








Mahdollisuutena maisema -hanke


Olkkolan koulu on mukana ProAgrian Mahdollisuutena maisema -hankkeessa. Pääsimme 3.9. kokeilemaan arkeologin töitä ja etsimme metallinpaljastimien avulla "aarteita" läheiseltä pellolta. Päivän aikana löytyi mm. kolikoita sekä Ruotsin että Venäjän vallan ajalta.







Täydellinen liikuntakuukausi

Täydellinen liikuntakuukausi näkyi sekä sisällä että ulkona. Välitunneilla oli mahdollista kiertää temppurataa liikuntasalissa.





Tekonurmikentällä pelattiin sählyä ja pihapelejä.







perjantai 28. maaliskuuta 2014

1-2 luokka voimistelutunnilla




Tällä viikolla koulussa on ollut kaikilla luokilla telinevoimistelua liikuntatunneilla. Alla kuvia ja videoita tunneilta.